Hae tästä blogista

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Juuriltaan revitty

Henning Mankell: Daniel
(alkuper. Vindens Son)
Vintage 2011
kääntänyt ruotsista Steven T. Murray
S. 338

Kiinnostaako sinua hyönteisiä tutkiva ruotsalainen mies, joka on kova sälli masturboimaan?

Miekkosen motiivikin lienee hieman hakusessa, kun suurimpana intohimona tuntuu olevan löytää itikka, jonka voisi nimetä itsensä mukaan.

Mitä, eikö kiinnosta? Ei minuakaan, mutta koska aiheesta kirjoittaa Henning Mankell, niin kummasti alkoi kiinnostaa.

Ihmeellistä, miten ennakkoluulot voi näin helposti heittää roskikseen, kun kyseessä on oma lempparikirjailija. Eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1870-luvun Ruotsiin. Afrikassakin toki piipahdetaan, mutta enemmän henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Daniel ei koskaan lakkaa kantamasta kotiaan sisällään.

Mutta kuka on Daniel? Jos minulta kysytään, vastaan, ettei häntä ole olemassakaan. Hän on tavallaan vain tuote, jonka innokas hyönteistutkija Hans Bengler "adoptoi" Kalaharin aavikolta ja roudaa Ruotsiin.

Ruotsissa ei tuohon aikaan pahemmin mustia näkynyt ja Danielista ollaankin kovin kiinnostuneita - ihan näyttelymielessä eksoottisten hyönteisten kera. Daniel ei ymmärrä uuden maan tapoja, ei kieltäkään aluksi. Vaan eivätpä ymmärrä muutkaan Danielia.

Kirja on kirjoitettu useammasta näkökumasta. Kirjan alkua dominoi Hans Benglerin elämä, hänen ajatuksensa. Benglerin maailmasta siirrytään hiljalleen Danielin vaitonaiseen kuoreen. Kuoreen, jonka sisällä asuu Molo, joka kantaa muassaan kulttuurinsa perintöä, uskomuksia, taikaa, henkisyyttä.

Kirja kasvaa edetessään uljaaksi tarinaksi kaipuusta ja koti-ikävästä, siitä miten se nakertaa sisuskaluja. Käänteitäkään ei tästä kirjasta puutu ja lukija kohtaa mitä mielenkiintoisempia ihmisiä. Ei kuitenkaan liikaa eli kovin suuriksi paisuvia henkilögallerioita kammoavat voivat huokaista helpotuksesta.

Juonesta ei ole tarpeen tietää enempää - parempi lukea kirja itse ja vedellä omat johtopäätökset. Tämän kirjan kyydissä ei todellakaan tule tylsää eikä käy aika pitkäksi, vaikkei tämä mikään dekkari olekaan.

Murha kyllä tapahtuu, siitä saa lukea jo ensimmäiseltä sivulta. Se onkin sellainen alkusoitto, joka kiihottaa läpi kirjan ja pistää samantien mielen spekuloimaan. Murhamysteeri selviää ajallaan: joku keksii sen aiemmin kuin toinen.

Pidän kovasti Mankellin ihmiskuvista. Hän ei sorru ääripäiden esittelyyn, vaan kussakin ihmisessä on puolensa. Harva ihminen on täysin läpipaska (sori kirosana, mutten keksi nyt parempaa ilmausta) ja vielä harvempi täydellinen pyhimys.

Daniel on upea kirja, josta ei puutu syvyyttä. Jotenkin Mankell vain osaa, hän tekee tarinoista taidetta. Tämä kirja on kauttaaltaan melko melankolinen, mutta pitää sisällään hirtehistä huumoria.

Daniel on julkaistu suomeksi nimellä Tuulten poika.

~~~

Osallistun tällä kirjalla Afrikan tähti -haasteeseen.

8 kommenttia:

  1. Hei. Yllätyin kirjan ulkoasusta ja nimestä, mutta onneksi kerroit, että kirja on suomeksi Tuulten poika. En ymmärrä miksi se ei voi olla suomeksikin Daniel, nimi, josta pidän aika lailla.
    Mankell osaa kirjoittaa, mutta ehkä olen lukenut vähän liikaakin hänen kirjojaan. Tämän voisi lukea. Kiitti vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomentaja on ollut uskollinen alkuperäiselle nimelle (Vindens Son), toisin kuin englannistaja. :) En itse oikein saa otetta alkuperäisestä nimestä, koska en näe sillä ainakaan suoraa yhteyttä kirjaan. Mutta kenties yhteys onkin symbolinen, en tiedä. Mutta Daniel kyllä kuvaa kirjaa erinomaisesti, sillä hänestä kirja pääasiassa kertoo.

      Voiko Mankellia lukea liikaa, ei kai... ;D

      Poista
  2. Mankell alkoi kiinnostaa minuakin enemmän sen jälkeen kun luin Tea-Bagin. Nyt on lainassa toinen Mankellin kirja, jonka miljöö on Afrikka. Katsotaan, milloin saan sen lukuvuoroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä kirja sinulla on? Itse olen tykännyt kaikista Mankellin kirjoista, Tea-Bagista ehkä lukemistani vähiten, vaikka hyvä sekin on.

      Tämä kirja oli minulle siis todellinen löytö ja ylläri. Bongasin sen kirjastosta ja ihmettelin jo hetken, miten Mankell on muka onnistunut julkaisemaan kirjan tietämättäni. Mutta kirjahan on jo "vanha", mutta käännetty enkuksi vasta parisen vuotta sitten.

      Poista
  3. Pidin paljon Mankellin Comédia infantil-kirjasta (suosittelen!). Ihastuin hänen humaaniin tyyliinsä kirjoittaa. Myös tämä vaikuttaa kirjalta, jonka haluan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Comedia Infantil pitää ehdottomasti saada hyppysiin myös! Olen vissiin lukenut suurimman osan Mankelin kirjoista, mutta onneksi on jotain vielä lukemattakin. :)

      Poista
  4. Kuulostaa siltä, että tämä täytyy lukea!

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.