Hae tästä blogista

tiistai 13. elokuuta 2013

Kuka kukin on?

John Harwood: The Asylum
Jonathan Cape 2013
S. 257


Vuosi 1882. Georgina Ferrars herää vieraasta sängystä. Lakana tuntuu karhealta ihoa vasten, eikä huonekaan näytä tutulta.

Käy ilmi, että hän on mielisairaalassa (käytän tässä arviossani tuota vanhentunutta ilmausta, koska se sopii ajankuvaan), mutta Georginalla ei ole aavistustakaan, miten hän on sinne päätynyt. Hän muistaa lähinnä nimensä, mutta onko sekään oikea?

"I woke, as it seemed, from a nightmare of being stretched on the rack, only to sink into another dream in which I was lying in a strange bed, afraid to open my eyes for fear of what I might see."

John Harwood nappasi mielenkiintoni heti ensimmäisestä sivusta lähtien. Tai ei, pelkästään kirjan nimi vakuutti minut, mutta minut onkin helppo viekoitella käyttämällä mielenterveyteen liittyviä assosiaatioita.

Myös kirjaston henkilökunnalla, noilla korruptoituneilla kirjojen esillepanijoilla, oli näppinsä pelissä: The Asylum oli asetettu näkyvästi esittelyhyllylle! En olisi ehkä lainkaan huomannut kyseistä kirjaa, ellei se olisi siinä ollut. Minulla on nimittäin tapana käydä aina ensin läpi kirjastomme lukuisat "teemapöydät".

(Tarkoitukseni on tehdä kirjastopostaus, jossa kerron tuosta lukemiseen houkuttelevasta laitoksesta ihan kuvien kera. Kuvat puuttuvat, joten siksi juttu jumittaa.)

Takaisin mielisairaalaan, jossa Georgina on saanut seurakseen laitoksen lääkärin, Maynard Strakerin.

"Have no fear, Miss Ashton. I am entirely at your service."

Mutta mitä ihmettä? Eihän Georginan nimi ole Miss Ashton eikä hän varsinkaan kuulu minnekään hullujenhuoneelle! Vai onko ja kuuluuko?

Kirja on jaettu kolmeen osaan ja etenkin ensimmäinen osa kiihotti mieltäni, ajoittain jopa jännitti omien spekulaatioiden lomassa. Tässä kirjassa pääseekin mukavasti arvuuttelemaan Georginan (tai kuka hän nyt onkaan) mystistä ilmestymistä sairaalaan ja vielä mystisempää muistinmenetystä.

Pidin valtavasti kirjan goottilaisesta tunnelmasta ja tapojen ja käytäntöjen tiimoilta esiin pilkistävää ajankuvausta. Harwoodin kieli on sujuvaa ja kaunista, ilo lukea.

Harwood myös osoittaa, että jännitteen - ja jännityksen - luomiseen ei tarvita välttämättä mitään tuulennopeaa äksöniä. Minuun ainakin tehoaa paremmin taiten luotu "hiljainen kauhu." En tosin sanoisi kirjaa kauhukirjaksi, vaikka siinä periaatteessa joitakin sellaisia piirteitä onkin.

Mutta mutta... Nyt tulevat ne kuuluisat mutat. Loppua kohden - oikeastaan jo puolivälissä - kirja alkaa menettää tehoaan. Mukana menossa on päiväkirjaa ja kirjeitä, jotka valottavat mukavasti tämän keissin taustaa ja ovat erittäinkin mielenkiintoista luettavaa. Siitäkin huolimatta, että mielestäni kirjeet olivat epäuskottavia. Ei kai kukaan kirjoita noin seikkaperäisiä kirjeitä, joissa vastaanottajaa huomioidaan lähinnä vain sivulauseessa?

No ei se mitään, sekään ei olisi ollut ongelma (kirjeet olivat äärimmäisen kiintoisia), mutta arvasin jo tässä vaiheessa, mistä tässä "tapaus Georginassa" on kyse. Vaikka Harwood onnistuu kylvämään vielä yhden yllätyksen, ei se onnistunut viemään mattoa altani. Loppu olikin sitten tietyssä mielessä melko ennalta-arvattava, vaikka tunnustan kyllä, että silti olin edelleen koukussa.

Kirjan lopusta en pitänyt ja Harwood sortuu kauhistuttavaan perisyntiin: nimittäin tolkuttomaan selittelyyn, jonka takia sain melkein päänsäryn. Oi miksi hän ei valinnut toisentyylistä tapaa? Harwood osaa kyllä kirjoittaa, joten hän varmasti olisi löytänyt toisen tavan selittää asiat. Nyt kyseessä oli lähinnä kliseinen kaiken paljastava monologi, joka siinä tilanteessa oli kaukana uskottavasta.

Kaiken kaikkiaan pidin kyllä tästä kirjasta ja ehdottomasti se kannatti lukea - ihan jo pelkän miljöönsäkin takia. Tylsää hetkeä ei minulle tämän kirjan kanssa tullut ja pidin kovasti siitä, että sain itse olla mukana arvuuttelemassa juonta. Rohkenen kyllä tätä suositella trillereiden ystäville.


Kirjaa ei käsittääkseni ole käännetty suomeksi eikä ole tietoa käännetäänkö ikinä.

Etusivun kansi: Malgorzata Maj/Arcangel
Kuvasin kirjan pihallamme (näkymät naapurin pihalle).

~~~


Osallistun tällä kirjalla seuraaviin haasteisiin:


Mieleni on rajaton
Kiinteistöhaaste (pääsin juuri ladosta mökkiin, jee!)

9 kommenttia:

  1. Toivon, että käännetään, koska vaikuttaa ihan mun jutulta! Sellaisen hyvänmielenkirja, vai? ;) No ei, ihan oikeasti tämä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oikea huumoripläjäys tämä! Horähtelin vedet silmissä joka toisella sivulla, NOT ;D Jos tästä kirjasta löytää huumoria, niin aikamoinen etsivä saa olla. :D

      Mutta luulen, että tykkäisit. Jos tätä johonkin pitäisi verrata, niin Watsonin Kun suljen silmäni -kirjaan. Tämä oli tosin miljööltään (ehkä jopa muutenkin, en osaa sanoa) huomattavasti kiinnostavampi. Toivottavasti käännetään suomeksikin joskus. :)

      Poista
  2. Ooh, haluaisin lukea tämän! Voi kun suomennettaisiin. Minä laiskana en tahdo jaksaa lukea englanniksi. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Toivottavasti se käännetään myös suomen kielelle! Minulle tämä kirja oli piristävä poikkeus siihen, mitä yleensä luen. Lisää tällaisia!

      Poista
  3. Voi, luet jatkuvasti niin mielenkiintoisen kuuloisia enkunkielisiä kirjoja!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jostain niitä putkahtelee eteen koko ajan ;)

      Poista
    2. Millaisia ovat kirjastot Britanniassa? Onko lainaaminen ilmaista? Lukevatko britit paljon? Onko kirjastoja runsaasti? Olisi joskus kiva lukea joku kirjoitus kirjastoista siellä. Värikästä syksyä! Kirppu

      Poista
    3. Hei Kirppu, minun on ollut jo pitkään tarkoitus tehdä kirjastopostaus, mutta en ole saanut aikaiseksi. Lähinnä siksi, että kuvitus puuttuu, haluan ehdottomasti kirjastokuvia mukaan juttuun :)

      Lainaamisen periaatteet ovat melko samat kuin Suomessa eli on pääasiassa maksutonta. Aiemmin äänikirjojen lainaaminen oli maksullista, mutta se muuttui jokin aika sitten maksuttomaksi.

      Olen kirjoittanut kirjastokortin hankkimisesta aiemmin:

      http://mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/01/kavelin-kirjaston-kokolattiamatolla.html

      Mutta kirjastojuttuja on kyllä tulossa - toivottavasti jopa pian! :)

      Värikästä syksyä sinullekin!

      Poista
    4. Kivaa, innolla odottelen!

      Kirppu

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.